perjantai 15. kesäkuuta 2018

Sinfonikko Tuomas Holopainen

Olohuoneessani soi tajaan musiikki. Uutinen lähipiirilleni ei ole, että jo opiskeluaikoina opin raskastamaan klassista musiikkia. Yliopiston juhlasali ja Sibelius Akatemia kävivät tutuiksi. Nykyään Yle Radio 1 soittaa kotiin ankkuroituneelle paljon toivemusiikkia. Radiota kunnellen on helppo virittäytyä päivään, jatkaa sitä ehtoisasti tai kääntyä illan vuoteen rauhaan. Huomaan, että vanhan ajan musiikille vuosisatojen takaa on kehittynyt erityinen sija sydämmessäni. Aina kun kuulen sitä, rauha valtaa mielen. Tunnustaudun myös, monelle yllätykseksi, metallisen rockin ystäväksi. Vanhoilla päivilläni, vasta äsken, löysin Nightwishin sinfonisen metallirockin. Uskokaa tai älkää, herkistyn aina katsoessani sen konsertteja kotiPC:ltä. Nightwishin musiikki on hyvin sinfonista, sävelrunoelmaa monia inhimisen elämän ulottuvuuksineen. Olen alkanut mieltää Tuomas Holopaista yhtenä nykyajan nerokkaimmista sinfonisen musiikin säveltäjistä. Ei ole ihme, että hänen musiikkinsa koskettaa miljoonia ympäri maailman niin syvästi kuin tekee, nyt myös minua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti