sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Nyt kohtalotoveri

Kävelen ensi kertaa Kuopion syöpäsairaalan sädehoitoyksikön käytävää, kiinnitän katseen seinään tapetoituun nuottiviivastoon. Kopio alkueräisestä sävellyksestä, jonka Leif Segerstam oli vähän aikaisemmin tehnyt kiitokseksi saamastaan hyvästä hoidosta yksikössä. Pysähdyn sen äärelle. Katson, joko kahdensadan raja sinfonioista on ylittynyt. Palautui mieleen hetki, jolloin ensi kerran tutustuin mieheen. Olimme sopineet tapaamisen työhuoneeseeni Vaasassa. Tarkoitus oli tunnustella häneltä sävellystä ABB:n satavuotisjuhlaan Finlandia talolla. Sisään astui vilkkaan oloinen taiteilija, joka on itsekin muusikko ja myös sinfonikko. Pian selvisi, että sinfonioitakin on jo läjä, ja että sana "electric" häntä innoittaisi kovasti pulsatiiviseen sävellystyöhön. "Pulsatiiviseen", kysyin ja sain selvityksen sävellystekniikasta, joka mahdollistaa satamääräisen sinfonioiden kirjon. No sopimushan siitä myöhemmin syntyi ja teos "Electric Confrontations" -sinfonia n:o 89 näki päivän valon ja esitetiin säveltäjän itsensä johtamana ja Helsinigin kaupunginorjesterin soittamana. Saatoimme mainostaa teosta Vaasan oman pojan sävellyksenä, sillä jo ensi tapaamisessa LS ylpeänä kertoi syntyneensä Vaasan aseman naapurustossa ja jo pienenä poikasena imeneensä rytmitajunsa höyryveturien puksutuksesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti