sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Helgen joulu

Ihmetys ja hymy seurasivat, kun esimieheni kertoi omasta joulun vietostaan. Perinteensä tapaan oli lähtenyt perheineen Rautaruukin rautamajalle Äkäslompoloon. Oli lunta ja pakkasta kuin ennen vanhaan. Tuli tapaninpäivä. Oli aamuyöstä lähdettävä viemään poikaa Kemiin varhaislennolle. Helgelle se ei ollut ongelma, oli tottunut jo nuorena kovaankin ajoon. Majan edessä odotti rautatehtaalta lainattu edustus-Doge, jolla matka taittuisi joutuisasti. Todettuaan pakkamittarin lähti lämmittämään autoa hyvissä ajoin. Mutta eipä käynnistynyt, oli ollut lappilaisittainkin kova pakkanen. Mitä insinööri tekee silloin, nostaa konepellin ylös ja ryhtyy hommiin. Ajattelee, että kaasuttaja on jäätynyt ja ryhtyy purkamaan sitä, mutta pahaksi onneksi kadottaa neulaventtiilin lumen syövereihin. Uskomme, että hangesta sitä on mahdoton löytää - vielä yön pimeydessä. Arvelimme, että matka oli lykättävä ja odotettava arjen tuloa ja autolle hinausapua. Mutta mitä vielä, neuvokas insinöörimme ei lannistunut, alkoi ämpärein ja kipoin kantaa lunta saunan lämpöön sulamaan. Ja fysiikan laki toimi tässäkin tapauksessa, neulaventtiili löytyi vesiastian pohjalta ja matka Kemiin kohta alkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti