sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Onneton kalaonni

Elämän muistikirjassa törmään todelliseen epäonneen. Läheiset tietävät, ettei huonompaa kalamiestä ole kuin minä, en kalasta enkä lähde kuin vastentahtoisesti kalareissuille. Kerran kuitenkin jouduin jopa kalastuksen isännäksi. Elettiin 1970-lukua ja Rautaruukkia laajennettiin Raahessa. Oli tullut ministerivieraita Neuvostoliitosta ja heille oli polkaistava kalastusmatka pohjoiseen. Misiin Mustalammen jäälle järjestyi pilkintä ja paikalliset "kalaviisaat" oppaiksi. Yrityksistä huolimatta kalat jäivät järveen sinä aurinkoisena päivänä - paitsi, minun onnettoman tunarin koukkuun tempautui ahven aivan yllättäen. Siitäkös riemu ylimmilleen. Kun sitten keräännyttiin Mustanlammen majalle, esimieheni Helge vei minut majan taakse ja ripitti oikein olan takaa. "P-le, kun vieraat jäävät kalatta, silloin ei isäntienkään pidä saada kalaa, paina tämä mieleesi", kiukkuinen Helge torui tiedottajaa. Että sellainen onneton kalaonni minulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti