keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Speden kelkka

Kuva sodan jälkeiseltä ajalta: pienen pojan kiire, askel lentää, tien tuolla puolen Catepillar raivaa, miehet naulaavat lautaa, jyrkkään mäkeen raiteet syntyvät, kohta vesikelkat Huson pintaa kiitävät. Huimaa, muistan syrjästä katsojan silmin, kauaspa kelkka liukuu. Kilpailua syntyy, kenen kelkka pisimmälle. Kikkoja on monia, raiteita kastellaan, saippuoidaan, jalaksia hiotaan. Entä kelkan malli, paino, mikä kantaa kauimmaksi. Sanansa kisaan tuo Spedekin, Lennun ja Väiskin seikkailuista tuttu lyskalainen. Kesätoimittajana raportoi Savon Sanomiin Huson ihmeen. Mutta ennen kuin paikan jättää, sanoo tekevänsä kelkan, jolla ennätykset hakkaa. Kuluu aikaa, "keksijälle" bambun tulo viipyy. Kun vedon löi, aikansa päästä saapuu. Sanoo laskevansa ultrakevyellä luomuksellaan ensin, sitten vasta Kasurilan poikien pellillä pohjustetut kelkat. Lähtee liikkeelle, kelkka liukuu, vauhti kiihtyy ja vesiraja tulee vastaan. Hups keikkaa: koko kelkka heti pirstaleiksi. Hämmentynyt Spede kömpii vedestä ja sanoo: tämä otetaan vielä uusiksi ja häipyy Kuopioon. Nyt katselen olohuoneen ikkunasta tuota historiallista paikkaa: mäki lahonnut pois eikä Spedekään koskaan tullut revassille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti