maanantai 22. syyskuuta 2014

Aikansa salaisuus

Kuvia lapsuuden kodistamme. Pihapiirimme savusaunan takana oli korkea puinen rakennus, aikansa sähkönjakelun muuntamo. Sinne meitä pojan vintiöitä oli varoitettu menemästä, mutta kunnioitukseni sähköä kohtaan sain juuri sieltä: huomasin, että muuntajalla ahkeroitiin yleensä vain myrskyillä ja ukkosilla ja niiden jälkeen. Muulloin se vain jökötti ja humisi. Kunnes eräänä yönä, kun elettiin vielä "vaaran vuosia", heräsin poikasen unesta epätavalliseen touhuiluun. Kotiimme oli tullut soitto, että aamulla Savon Voiman asentajat tulevat vaihtamaan muuntajan kytkinkoneiston. Isäni ja vanhemmat veljeni saivat jalat alleen ja minä jäin hermostuneen äitini helmoihin. Myöhemmin selvisi, että muuntajan ylisille oli kätketty suojeluskunnan aseita, jotka oli saatava sieltä pois, etenkin kun saapuva asentaja sattui vielä olemaan pitäjän kovin kommunisti. Kiitos saapuneen myöhäisen soiton, aikansa salaisuus säilyi, ja minullekin sen merkitys avautui vasta paljon myöhemmin. Isäni oli nimittäin ollut Valpon kuulusteluissa murtumatta jo kaksi kertaa ja pelkäsi kolmatta, jota ei koskaan kuitenkaan tullut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti