maanantai 12. toukokuuta 2014

Se heinäkuun perjantai

Muistikuvissani perjantai 24. 7. 1959 oli helteinen päivä. Jo aamuvarhaisella kotini veljeskolmikko suuntasi matkan päähän ajamaan heiniä latoon kuten sillä viikolla aiemminkin. On vielä aamukosteutta, joten jatkamme kauempana olevalle metsämäelle pärepuun hakuun. Erottuu palosireenin ääni. Vanhin veljemme profetoi: "Kun vain ei olisi meillä". Nauramme, taas se pessimisti. Emme huomaa savua missään, jatkamme kauemmaksi. Tovin päästä karmea viesti saavuttaa meidät. "Tulkaa kotiin heti, tuli on irti", sanantuoja läähättää. Kännymme kauhun vallassa ja kiiruhdamme minkä pääsemme. Muistan, miten ajatuksiini vielä tarttui toivonkipinä, olisiko viestintuoja sittenkin erehtynyt. Mutta pian karisi sekin toive. Kotitiellä varmistui, tuli oli vienyt synnyinkotimme. Tärkeimmät, äidin, isän ja pikkuveljen löydämme kauempaa naapureiden huomassa. Tartuimme heihin. "Elämä jatkuu" toistelimme toisillemme ollaksemme vahvempia kuin sillä hetkellä olimme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti