sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Esimieheni Helge

Pyyhin jälleen pölyjä muistojen vahakabinetissa. Muita ylempänä kuva Helgestä, Rautaruukin rakentajasta. Nyt jo mananmajoilla, pitkään eläneenä. Uskomaton urakka takanaan. Ensin raudan tekijäksi, sitten teräksen ja moninaisten tuotteiden jatkojalostajaksi. Hänenlaistaan peräänantamatonta miestä Rautaruukin rakentaminen tarvitsi. Nyt tunnustetaan, Suomen taloudelle vahva metallijalka on ollut suunnaton siunaus. Omat tiemme kohtasivat, kun Helge oli menestyksensä alussa ja minä untuvikko viestinnässä. Monenlaista myllytystä koimme. Kysyä voi, olisiko viestinnällämme sittenkin ollut oma osuutensa koettuun yhtiön julkinen arvostuksen kasvuun ja henkilöstön yhteenkuuluvuuden lisääntymiseen 70-luvun vaikeassa ilmapiirissä. Ainakin tuntuu, avoimuus ja rehellisyys työssä palkitsevat tekijänsä, enemmin tai myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti