maanantai 21. tammikuuta 2013

Soita Ekke

Muistojen vahakabinettiin ilmestyi uusi jäsen. Solakka, baskeripäinen hujoppi, viulu kainalossaan. Usein tuli junaseisakilta, asettui olohuoneeseemme. Soita Ekke, äitini kaihosi kahvia tarjotessaan. Muistan, jähmetyin kuuntelemaan. Ehkä se oli Sibeliusta, ei ollut vielä serkku Ahdin Pessi ja Illusiaa. Missä Ekke, kysyttiin, kun tätä ei näkynyt vähään aikaan. Palannut Amerikkaan, isäni tiesi. Vaaran vuosia elettiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti