tiistai 18. syyskuuta 2012

No woman no cry

Nuoruuden muisto herkisti mielen: no woman, no cry. Lauloin sitä äidilleni hiljaa hyräillen, kun hän istui tuvan kiikkustuoliin. Tunsin läheisyyttä, olin tullut kotiin pitkän matkan päästä. Nyt äiti on poissa, mutta laulu yhä sytyttää minut, 40 vuoden kuullun tauon jälkeenkin. Löysin sen aivan sattumalta - tietysti Joan Baezin laulamana!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti