tiistai 13. maaliskuuta 2012

Paavon muistolle

Sairasti, mutta kuitenkin äkkiä lähti vanhin veljeni tuonen tuolle puolen. Tapasin hänet, puhui enää vaimeasti, ojensi kättään, ymmärsin hyvästiksi. Tasasimme tilimme ja silitin hänen päätään, kuiskasin uskovani: on Aune-enkeli poikiensa matkaa ohjaamassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti